Kategoriat
Helsinki

Ulkoilmamuseo Eltsun ajoista

”Bensan kärytessä luokkahuoneet tyhjenivät” isäni muisteli joskus aikojaan Töölön yhteiskoulussa ja sen kulmilla järjestettyjä Eläintarhanajoja. Suurten ikäluokkien helsinkiläisillä on kaikilla muistijälki tapahtumasta.

Nuoressa tasavallassa oli yritteliäisyyttä ja rohkeasti laitettiin pystyyn kansainvälinen suurtapahtuma. Kilpailu keräsi vuosittain kymmeniä tuhansia katsojia, ennätysvuonna yli 80000. Rataa kiersi maailmanmestaruustason kuljettajia tunnetuilla auto- ja moottoripyörämerkeillä 1932-1963.

25 kertaa ajettiin. Sotavuodet pidettiin taukoa, kuten myös 1938, jolloin samalle viikonlopulle osui Malmin lentoaseman vihkiäiset. Suomi katsoi maailmalle. Idea kisoista syntyi ruotsinlaivalla.

Moni kuljettajista ja kulkupeleistä on jäänyt unholaan. Kilpailun 14 kertaa voittanut Curt Lincoln muistetaan mainita. Muistikuvat värittyvät ja parhaat tarinat ovat väritettyjä. Äitienpäiväkisaa ei läheskään jokaisena vuonna ajettu äitienpäivänä.

Eikä kuolemankurvissa koskaan kuollut ketään, ei myöskään 1958 ainoana naisena korkeimmalle pallille noussut saksalainen Ingeborg Stoll. Hän kilpaili sivuvaunuluokassa Nortonilla ranskalaisen aisaparinsa Jacques Drionin kanssa. He menehtyivät seuranneena kesänä toisessa kilpailussa Euroopassa.

Moukaripörssi ja 2 kilometrin radan pääsuora olivat vaarallisempia. Kuusi henkilöä kohtasi kohtalonsa Eltsun historian aikana.

Tekniikan kehittyessä ja vauhtien kasvaessa kisan tarina päättyi lopulta vuonna 1963 Formula Junior –luokan lähdön jälkeiseen ja yhden kilpailijan hengen vaatineeseen rytäkkään. Tapahtuma siirrettiin Keimolaan, mutta tunnelma ei siirtynyt perässä. Tarunhohtoinen kisa jäi legendaksi.

Humun voi edelleenkin aistia Vauhtitiellä, pääsuoralla. Nähdä ihmismassat junaradan penkereellä, partiolaiset myymässä kisaohjelmia ja kuulla Yleisradion selostuksen. Ihailla rohkeita kilpailijoita kapealla puiden reunustamalla radalla. Bongata Ingeborgin. Tuntea jännityksen. Haistaa bensankäryn.

Tarina ansaitsisi yhden tien nimen lisäksi enemmän jälkiä vanhan radan ympäristöön: kuuluisien paikkojen nimiä, kuvatauluja selityksineen, kertomuksia Eltsun tapahtumista ja sankareista.

Ulkoilmamuseon.

 

Jutun ehdotuksesta ansio kuuluu Timo Katajamäelle, joka ehdottaa vastaavaa kirjassaan ”Eläintarhanajot moottoripyörille 1932-1937, 1939, 1946-1963”. Siitä opin ensimmäisen kerran myös Ingeborg Stollista. Kuvassa kirjan kansi.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *