Moottoritiet\u00e4 kulkien matka taittuu hujauksessa. Tavataan ajatella, ett\u00e4 nopeampaa kulkiessa s\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n aikaa.<\/p>\n
Sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n arvossa ja siksi moottoriteit\u00e4 tarvitaan enemm\u00e4n. Ja isompia ja nopeampia autoja. Kulttuuri ruokkii itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Moottoritien v\u00e4hint\u00e4\u00e4n nelikaistainen asfaltti halkaisee maisemat, joita ei ehdit\u00e4 ihailla. On vain m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4. Ja l\u00e4ht\u00f6piste.<\/p>\n
V\u00e4lill\u00e4 ei tapahdu mit\u00e4\u00e4n olennaista, ellei poiketa uomalta.<\/p>\n
<\/p>\n
Kolminumeroisena merkityt maantiet tiet\u00e4v\u00e4t hiukan enemm\u00e4n mutkia, korkeuseroja, maalaismaisemia, pieni\u00e4 kaupunkeja ja kyli\u00e4. Kasteesta auringonlaskussa helmeilevi\u00e4 puhelinlankoja.<\/p>\n
Tai ainakin niihin kiinnitt\u00e4\u00e4 huomionsa. L\u00e4hd\u00f6n ja maalin v\u00e4lill\u00e4 on el\u00e4m\u00e4\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi ja koettavaksi, vesist\u00f6j\u00e4 lossillakin ylitett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n
Nelinumeroisilla teill\u00e4 kulku v\u00e4kev\u00f6ityy entisest\u00e4\u00e4n. Soratien p\u00f6ly nousee taivaltajan j\u00e4ljilt\u00e4. Nimismiehen kiharat t\u00e4risytt\u00e4v\u00e4t. Ihailtavana pelloilla viihtyvien kurkien majesteettinen ryhti.<\/p>\n
Pihojen koirat juoksevat tervehtim\u00e4\u00e4n. Tai ajamaan kulkijan tiehens\u00e4. Lampaat eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 edes p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4. Lehm\u00e4t huiskivat k\u00e4rp\u00e4si\u00e4 h\u00e4nnill\u00e4\u00e4n. Muuttolinnut valmistautuvat l\u00e4ht\u00f6\u00f6ns\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Auton kuplassa kuva on viel\u00e4 pastelli, hailakahko. Moottoripy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 asia on toisin: kylm\u00e4 kurittaa ja l\u00e4mmin hellii, sade pistelee kasvoilla, \u00f6t\u00f6k\u00e4t viel\u00e4 enemm\u00e4n. Kosteus korostaa tuoksuja, lanta haisee.<\/p>\n
Elon seos on sakeampaa. Ja matkan loppukin l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 tien kuopat saattavat yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja syksyn lehdet tai tienpinnan laakeroivat kivet suistaa ojaan. Suojaa ei ole.<\/p>\n
Kahdella py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 kallistetaan kurveihin. Kolmas ulottuvuus tekee ajosta lent\u00e4mist\u00e4, eteen taittuva oma aamu- tai ilta-auringon venytt\u00e4m\u00e4 varjo ratsastamista. Paikalliset tervehtiv\u00e4t.<\/p>\n
Vapaudeksikin sit\u00e4 kutsutaan. Pienimm\u00e4tkin polut tai vanhojen junaratojen pohjat avautuvat tutkittaviksi, vailla suunnitelmaa vain, koska silt\u00e4 sattuu tuntumaan. Autolla kiinnityt\u00e4\u00e4n laiskasti ennalta p\u00e4\u00e4tettyyn.<\/p>\n
<\/p>\n
Moottoritiell\u00e4 ei n\u00e4hd\u00e4 tai koeta mit\u00e4\u00e4n. Muistettavaa ei j\u00e4\u00e4. Kiihke\u00e4 ravaaminen muuttaa siirtym\u00e4n hypyksi. V\u00e4liss\u00e4 kadotaan hetkeksi. Sellainen ei ole matkantekoa laisinkaan.<\/p>\n
Ajank\u00e4yt\u00f6n kiilusilm\u00e4inen optimointi. Kello. Kalenteri. Suunnitelma. Elo algoritmina, vapautensa luovuttaneina, kahleissa. Suoralla kalliot puhkoen, vaikka elett\u00e4v\u00e4 asuu mutkissa ja m\u00e4iss\u00e4.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4n lanka on liian lyhyt p\u00e4tk\u00e4ist\u00e4v\u00e4ksi. Se kannattaa el\u00e4\u00e4 kokonaisena, maailman virran jatkumona. Kiinnittyneen\u00e4. Ottaa vastaan sellaisena vyyhtin\u00e4 kuin se on.<\/p>\n
Moottoritie ei siis s\u00e4\u00e4st\u00e4 aikaa, vaan hukkaa sit\u00e4. Maisemat kyll\u00e4 vaihtuvat, mutta maisemien sijaan el\u00e4m\u00e4 se siell\u00e4 vilisee. Ohi.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/p>\n