Lehmukset kokivat kohtalonsa. Mannerheimintien remontti eteni v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pohjoisen suuntaan.<\/p>\n
Suunnitelman mukaan puut korvataan uusilla, mutta se ei n\u00e4it\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4 en\u00e4\u00e4 lohduta. Puita kuin puita, ajattelee ehk\u00e4 joku. Ja kuitenkin Lasipalatsin salavan kaaduttua myrskyss\u00e4 kaupunkilaiset surivat. Samoin ihailen suvun m\u00f6kkisaaren keskell\u00e4 seisovaa jylh\u00e4\u00e4 pet\u00e4j\u00e4\u00e4, jonka arvioin seisseen paikallaan jopa Ruotsin vallan ajoista asti. Toteemeja.<\/p>\n
Puuttomaksi kynitty katu on kalju, jotenkin n\u00f6yryytetty. Kohta se avataan kokonaan, sen alla oleva kaupunkitekniikka uusitaan, sitten haavat suljetaan ja katu p\u00e4\u00e4llystet\u00e4\u00e4n uudestaan. Kaupunki on j\u00e4lleen luonut nahkaansa ja el\u00e4m\u00e4 jatkuu kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunutkaan.<\/p>\n
Vanhat kuvat kertovat kuitenkin aiempien aikojen kerrostumista, el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ennen. Huomio kiinnittyy helposti taloihin, joita on tullut ja mennyt. Vihollisen pommituksissa katosi jokunen, mutta enimm\u00e4kseen niit\u00e4 tuhottiin omin k\u00e4sin. Surullisin esimerkki lienee Heimolan talo, jossa valtakunnan itsen\u00e4isyys julistettiin. Se voitaisiin palauttaa samoin kuin kadut saavat uudet pintansa.<\/p>\n
V\u00e4l\u00e4hdykset menneisyydest\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t talojen lis\u00e4ksi muutakin. Katukuva on kevyempi. Ennen kunnon autoistumista kadut olivat luonnollisesti v\u00e4ljempi\u00e4, mutta ero on ilmeinen my\u00f6s nykyisiin ruuhkattomiin pyh\u00e4p\u00e4iviin n\u00e4hden. Tummanpuhuvaan asfalttiin on niin tottunut, ett\u00e4 kest\u00e4\u00e4 hetken tajuta nupukivien merkitys ilmavamman vaikutelman takana.<\/p>\n
Kivi kevent\u00e4\u00e4. Sama toistuu vanhasta kuvasta toiseen: nykyajan poikkeus on ollut ennen tavanomainen katujen pintamateriaali.<\/p>\n
N\u00e4in on Mannerheimintienkin laita, my\u00f6s sill\u00e4 Taka-T\u00f6\u00f6l\u00f6n p\u00e4tk\u00e4ll\u00e4, jossa lehmusten elo juuri p\u00e4\u00e4ttyi. Puut lasketaan elollisiin ja kivi elottomiin, mutta yhdess\u00e4 ne puhaltavat sellaista henke\u00e4, jossa kaupunkilaisen on helpompi hengitt\u00e4\u00e4. Ovat lohdullisia kaiken kiihkeydess\u00e4.<\/p>\n
Tunnelmaltaan painostava, musta asfaltti on jotain muuta, uhkaava kuin taivaanrannasta nouseva rajuilma. Ehk\u00e4 siksi tuoreen asfaltin haju on kostealla uuden autonrenkaan ja bensiinin tavoin syntisen vangitseva.<\/p>\n
Ripitt\u00e4ytyess\u00e4mme fossiilitalouden kertak\u00e4yt\u00f6n synneist\u00e4 ja parantaessamme ehk\u00e4 hiukan tapojammekin voidaan kaupungin ilmeenkin osalta t\u00e4hyt\u00e4 soveltuvin osin aikaan ennen. Heimolan talo siet\u00e4\u00e4 tietenkin tulla rakennetuksi uudelleen, mutta helpompaa on palauttaa nupukivet katuremonttien yhteydess\u00e4 \u2013 huomioiden fillarit ja korkkarit asianmukaisin kaistoin ja suojatein. Kauneusarvonsa lis\u00e4ksi ne verkkaistavat sopivasti kulkupelej\u00e4. Ja ne totta totisesti kest\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n
Kun sen aika lopulta Manskun katuremontissa koittaa, niin kovin mielell\u00e4ni siis kuulisin kivi\u00e4 nakutettavan paikoilleen kaupungin puisto-osaston istuttaessa uusia puita. Kiven tied\u00e4mme kest\u00e4v\u00e4n, uusille puille toivon nyt kaadettuja pidemp\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Laskin nysist\u00e4 viiden eri paksuisen vuosirenkaat. Keski-ik\u00e4 osui l\u00e4helle omaani.<\/p>\n
\u00a0<\/em><\/p>\n Kuva: Eino Heinonen. Helsingin kaupunginmuseo. Mannerheimintie jutun inspiroineesta kohdasta 1950.<\/em><\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Lehmukset kokivat kohtalonsa. Mannerheimintien remontti eteni v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pohjoisen suuntaan. Suunnitelman mukaan puut korvataan uusilla, mutta se ei n\u00e4it\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4 en\u00e4\u00e4 lohduta. Puita kuin puita, ajattelee ehk\u00e4 joku. Ja kuitenkin Lasipalatsin salavan kaaduttua myrskyss\u00e4 kaupunkilaiset surivat. Samoin ihailen suvun m\u00f6kkisaaren keskell\u00e4 seisovaa jylh\u00e4\u00e4 pet\u00e4j\u00e4\u00e4, jonka arvioin seisseen paikallaan jopa Ruotsin vallan ajoista asti. Toteemeja. Puuttomaksi kynitty […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":268,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-265","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-helsinki"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/265","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=265"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":284,"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions\/284"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/268"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=265"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=265"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.henrikruso.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=265"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}