Pyörä viettää oikealle. Kääntyy sinne melkein ajatuksesta. Vasemmalle ei niinkään.
Ei se ilmeistä ole, aavistus pikemminkin. Herkistynyt tunnistaa poikkeaman muuten tutussa. Ohjaus ei ole tasapainossa. Asia on tutkittava.
Vika löytyy etupyörän kiinnityksistä. Neljä pinnapulttia pitää sen paikallaan. Yksi niistä on löysällä, eikä kiristy.
Pultin vastapuolen kierteet ovat saaneet tarpeekseen. Hävinneet etuhaarukasta melkein tyystin. Sen alumiini on pultin terästä pehmeämpää. Noin 25000 kilometriä näkyy kulumina.
Enfield ravistaa jo tyhjäkäynnilläkin. Koneen yhdeksän sentin, pitkäksi luettava isku lukemattomat kerrat minuutissa rasittaa liitoksia. Tuntuu haarojen välissä, sydämessä ja tajunnassa. Määrittelyihin taipumattomassa rosoisuudessaan rakastettava, epäsovinnaisessa rytkeessään kuolematon.
Kuljetut soratiet, kuopat ja töyssyt, nimismiehen kiharat, kaupungissa kynnykset ja nupukivet, kaikensorttiset epätasaisuudet. Jousitus ja renkaat eivät kaikkia niitä täysin vaimenna. Kuljetetut lastit ja kyytiläisetkin ovat jättäneet jälkensä.
Kierteet ovat jauhautuneet hippu kerrallaan. Kuluma kertoo yhteisen historian. Reilun viiden vuoden. Sama pyörä ja kuitenkin eri kuin uutuuttaan kiiltävänä.
Korjaan laastarivirityksellä. Pari kierrettä on vielä jäljellä. Puran johdonpätkästä hyppysen kuparilankaa ja asetan reikään. Pulttiin hiukan kierreliimaa. Kiinnitän. Annan kuivua. Yllätyksekseni tuntuu pitävän.
Niin on jatkettu huoltovälin verran. Asia toisinaan vaivaa. Etupyörän irtoaminen ajossa ei ole toivottavaa. Mitä kovempi vauhti, sen mälsemmät seuraukset. Länsiväylällä sellaista miettii. Tarvitaan kestävämpi ratkaisu.
Merkin värikäs historia näkyy erikoisina ratkaisuina. Tai pikemminkin jäänteinä. Osa nippeleistä on millisinä, osa tuumaisina. Etuhaarukan pinnapultin kierteet ovat tuumissa, 5/16”. Erikoisliikkeestä löytyy kierteidenkorjaussarja, vältyn uuden haarukan hankinnalta ja asennukselta.
Sarjaan kuuluvalla poranterällä alustetaan reikä, siivotaan samalla viritykseni. Eräänlaisella jyrsijällä kuovitaan alumiiniin kierteet, joihin ruuvataan siihen tarkoitetuin työkaluin vieterimäinen teräskierre. Vahvempi kuin alkuperäinen.
Lopuksi kiinnitetään etupyörä. Uutta ei aina tarvita, kun vanhaa hoitaa. Kestävyys ei ole rikkoutumattomuutta, vaan korjattavuutta, huoltamisen kulttuuria.
Työ vie puolisen tuntia. Pikkuhomma, suuri ilo. Oman käden jälki, kiinnittyminen maailmaan. Kosketus. Vaste. Kierteiden kitka. Lopulta pyyhkiytyvinä kaikkeudessa. Hippu kerrallaan.
Kuvassa kierteiden korjaussarja ja etupyörä asianmukaisesti kiinnitettynä.