Kategoriat
Moottoripyörä

Oluttauko

Ajoon on heittäydyttävä. Virtaan. Muuten ei tule mitään. Toisinaan ajo ei maistu. Ei solju. Ravaamisen tunne vaivaa.

Silloin tauko-olut palauttaa rytmin. Yksi tekee hyvää, kirkastaa ajatuksen. Ehkä kaksikin. Pyörän päällä kaksi on kuitenkin liikaa. Eli yksi.

Ensipuraisun ihme, puhelinnumero globaaliin yhteyteen. Juomaa virtaa nimittäin paljon.

Olutta valmistetaan noin 185mrd litraa vuodessa. Se tekee noin 561mrd pientä putelia, jolloin päivätuotanto on puolisentoistamiljardia, voihan ne toki tölkkejäkin olla. Tunnissa 64miljoonaa, minuutissa reilu miltsi ja sekunnissa noin 17800 annosta. Ja kun kysyntä on kova, niin huonoina kuin hyvinäkin hetkinä, voidaan kulutuksen olettaa pysyvän hyvin tuotannon mukana. Itse asiassa tuotannolla on todennäköisesti vaikeuksia pysyä oluenhimon tahdissa.

Näillä oletuksilla huomioiden, että jotkut ryystävät isompina annoksina ja joissakin eurooppalaisissa kuppiloissa tyydytään mehulaseihin, voidaan karkeana pyöristyksenä todeta oluen suhahtavan ilmoille 15000-20000 kertaa joka sekunti päätyen janoisten kurkkuihin. Tuotantoketjun alusta löytyy epätoivoinen panijoiden joukko, jotka panevat parastaan. Janonsammutuksen huikea logistinen operaatio.

Jos tästä kaikesta tehtäisiin hälypuhelinsovellus – ja miksipä turboahdetun talouden turhuuksien tulvassa niin ei tehtäisi – jossa jokaista korkkaisua ilmentäisi välähtävä piste ruudun maailmankartalla, alkaisi vyöry auringonnousun maista afterworkien aikaan edeten hyökyaaltona länteen. Melkoinen ilotulitus.

Mene ja tiedä, ehkä olemme vain pieni hippu kosmisen kokoluokan oluttölkissä. Kaikkeuden näkökulmasta tämän 8 miljardin karvapään muurahaiskeon hyörinällä ei ole juuri merkitystä. Toisaalta kaiken ollessa suhteessa toisiinsa liikutan koko universumia raudanlujan koukistajalihakseni kallistaessa kuppia.

Mittaluokkajuttuja. Elämän sumeassa logiikassa metafysiikan äärettömyyksien sijaan totuus löytyykin likimaastosta, nimittäin tiedosta siitä, että olutta ryystäessä ei olla koskaan yksin. Ja jos Bullet hyytyy tienvarteen, voin olla varma apuuni rientävistä motoristiystävistä.

Lämmin tunne valtaa. Ihmisiä yhdistävä hyvyys laskeutuu voimaksi ylleni. Ilonpilaajat häviävät vääjäämättä. Saan rytmistä jälleen kiinni.

Loppukulaus. Halu jatkaa matkaa palaa – syy käynnistää moottori, nostaa kytkintä, lisätä kaasua ja astua takaisin virtaan.

 

 

Kuvassa Bullet Sysmässä, kuljettaja jutun sisällöstä poiketen lämmittävillä pullakaffeilla. Kahvila oli ihana ja Päijänteen mutkatiet upeat. Älypuhelinsovellusajatusleikistä olen velkaa ystävälleni Rami Nissilälle, joka on armoitettu tarinankertoja. Hän on niitä harvinaislaatuisia lahjakkuuksia, jotka saavat yksinkertaisemmankin jutuntyngän väritettyä nauruhermoja kutkuttavaksi kertomukseksi – toisinaan myös oluen äärellä.