Kilkati kilkati kilkati. Kilke kertoo venttiilienvälyksen säädetyn liian löysälle. Liian kireäkin olisi huono.
Moottoripyörässä ero hyvän ja huonon välillä on selkeä. Väärin säädetty kone köhii, käy epätasaisesti, eivätkä tehot vastaa odotettua. Oikein säädetyn käynti on tasaista ja voima sen mukaista.
Kone kertoo ja käyttäjän tulee kuunnella. Ymmärtää laitetta, vaikka ei sen asemaan pääsekään.
Emme pääse kanssaihmistenkään housuihin, mutta silti uskomme ymmärtävämme heistä yhtä ja toista, aavistamme pelkästä katseestakin. Ja pyrkimystä siihen pidetään hyvänä, siis toisen housuihin asettumista.
Toisinaan ajatellaan, että maailma vain on, niin kuin se on, eikä hyvää tai huonoa siitä itsestään löydy. Arvostukset liimataan päälle.
Toisaalta todellisuuden voi yhtä hyvin nähdä tapahtumina. Koostuvan arvokeskittymistä, sarjoista tilanteita jonkin kannalta – siis hyvinä tai huonoina ihmisen, moottoripyörän, Alma-koiran tai minkä tahansa kannalta.
Ruoka, koti, lämpö, vaatteet. Hyvä. Nälkä ja vilu. Huono. Kunnon naurut hyvässä seurassa. Hyvä. Vihanpito. Huono. Nämä pätevät tullaan mistä tahansa ja uskotaan hengellisessä mielessä mihin tahansa.
Humen giljotiinin mukaan siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä, miten asioiden tulee olla. Hyvän voidaan kuitenkin todeta itsessään tarkoittavan tavoiteltavaa. Triviaalia ei tarvitse erikseen päätellä. Hyvä on hyvä.
Pyrkimystä mahdollisimman suureen hyvään on näin pidettävä suotavana, siis että kaikilla on hyvin, kuten kukin toivoo itselläänkin olevan. Kultainen sääntö on eri muodoissaan laajasti tuttu eri kulttuureista.
Valitettavasti yhden hyvä on usein toisen paha. Pyydykseen jäänyt kala voi sen vahvistaa. Kukin varaa olemassaolollaan itselleen paikan todellisuudesta.
Siksi elämä merkitsee vääjäämättä pohjatonta kärsimystä. Ihan nastaa puuhaakin se on, kiitän juhlasta, mutta pohjimmiltaan kuolemanvakavaa. Kirjaimellisesti.
Turva. Hyvä. Elämää nähnyt Alma poistuu häntä koipien välissä toiseen huoneeseen seurattuaan äänekästä taisteluani tietoteknisen vimpaimen kanssa. Anteeksi, ei ole helppoa olla hyvä.
Läheisyydessä sitä voi yrittää hapuilla. Pieni jätöksentynkä jää valtameressä huomaamatta, mutta ei ammeeseen kannata silti ulostaa. Sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta joku jää kaatunutta ikävöimään.
Mitä isommalla kädellä rapataan, sen enemmän roiskuu. Mitä leveämpi tie, sitä enemmän on tallottu. Historian kirjoihin pelataan niin kutsutussa isossa kuvassa. Elämme kuitenkin pienessä. Etäältä ei voi halata.
Moottoripyörässäni venttiilien säätö tapahtuu näppituntumalla. Niitä operoivien työntötankojen tulisi pyöriä vapaasti akselinsa ympäri, mutta ilman sormin tunnistettavaa välystä pystysuunnassa.
Avaan luukun, kokeilen ja yllätyn: speksissä on, vaikka ei pitäisi. Päätän silti kiristää imuventtiiliä. Hiukan. Sen jälkeen öljyistä työntötankoa on vaikea pyörittää paljain sormin. Hanskalla se on kuitenkin helppoa.
Koeajolla tiedän onnistuneeni, metodina näppituntuma, mittayksikkönä aavistuksen häivähdys, raja-arvona liian. Sanastona kiitos ja anteeksi.
Hyvä on löytynyt. Siitä kertoo moottorin kalke: kalkati kalkati kalkati.
Kuvassa jutun kannalta olennainen kohta Bulletin ohjekirjasta. Ohjeessa selostetaan venttiilien välyksen oikeaoppinen tarkistus ja ohjeen kuvassa on venttiilien välyksen tarkistusluukku. Tavanomaisemmin nelitahtimoottorin venttiilien oikeat välykset ilmoitetaan lukuina ja ne mitataan erityisellä rakotulkilla, jonka käyttö perustuu niin ikään näppituntumaan.