Kategoriat
Moottoripyörä

Nokka näyttää

Vapaa on aina valmis lähtöön. Horisontti on mahdollisuus. Siksi sinne on kiva tähyillä.

Raamiton voi jättää kaiken taakseen. Milloin tahansa.

Ei paetakseen. Ei ajolähdöstä, eikä jämähtämisen pelosta.

Ei tarpeestakaan. Ei vihreämmän ruohon houkutuksesta tai seuramatkanjärjestäjän mainoksesta. Ei kaukokaipuusta.

Ei sosiaalisen arvostuksen saavuttamiseksi tai sankaruuden pönkittämiseksi. Ei sisäisestä tai ulkoisesta pakosta. Tai mistään muustakaan pakosta.

Vaan siksi, että sattuu huvittamaan. Koska niin vain on. Siksi, että nokka niin näyttää.

Kaiken tarpeellisen on mahduttava reppuun. Muu on turhaa.

Tai edes moottoripyörän kyytiin.

Matkalle tarvitaan mukaan työkaluja. Pihdit, rengasraudat, pumppu. Ruuvimeisseli ja avaimia muttereihin, öljyproppuihin, sytytystulppaan ja muihin. Yleismittari sähkötöihin, akkulaturi ja taskulamppu.

Modernit sähköhärpäkekuorrutetut pyörät ovat painavampia kuin entisaikojen. Niitä myydään erityisen paljon seikkailun mielikuvalla. Seikkailua ei kuitenkaan hyllyltä osteta, vaan seikkailu valitsee haastettavansa. Yllättää kulman takaa.

Toki möhkäle jumissa monsuunisateiden vetelöittämällä kuratiellä on sekin seikkailu. Tai kun ihmetellään vikaa bittien mentyä solmuun. Nolliin ja ykkösiin uskotaan nykyään vakaasti.

Sellainen mopo on lähtenyt omista käsistä tavallaan jo ennen kuin sitä on käynnistettykään. Bulletin pelkistetyllä vanhanaikaisuudella on etunsa.

Mukaan on pakattava sytytystulppia, sulakkeita, katkojan kärki ja kondensaattori. Tasasuuntain ja jännitteensäädin, sytytyspuola ja polttimoita. Liittimiä ja muuta tilpehööriä.

Suutinvaihtoehtoja kaasuttimeen. Korkealla seosta on säädettävä laihemmalle. Alpit, Andit, Apenniinit ja Appalakit. Kalliovuoret ja Karpaatit. Pyreneet, Skandit ja Kaukasus, ja kaikki muut, joissa on pärjättävä.

Umling La Himalayalla Ladakhissa on korkeimmalla kulkeva tie pallollamme. Kiemurtelee 5800 metrissä.

Renkaan paikkaustarvikkeet ja sisäkumi. Kaasu-, kytkin- ja jarruvaijerit. Kytkinlevyjä. Voiteluaineet koneeseen, vaihdelaatikkoon ja ketjuihin. Öljynsuodattimia. Ilmansuodatin. Jeesus-teippiä ja rautalankaa.

Ajovarusteet, saappaat ja hanskat. On pakattava vaihtovaatteita, alusvaatekerrastot ja villasukat. Sateenpitävää. Ensiapupakkaus.

Vapaamielisen näkökulmasta kypäräpakko on turha. Montanassa saa ajaa ilmankin. Kaukana jossain lait tuntuvat muutenkin etäisiltä. Silti kypärässä ja selkäpanssarissa tietty ajatuksensa on. Teltta.

Kuskin on kyettävä toimimaan, hoitamaan perushuollot, öljynvaihdot ja sen sellaiset, vaihtamaan vaijerit, ehjä kumi puhjenneen tilalle ja eri varaosia tarpeen mukaan. Säätämään kaasutinta.

Mongolian aroilla teiden jo päätyttyä seuraavaan kylään saattaa olla matkaa, eikä avun varaan voi laskea. Pitää osata itse, pystyä. Avata tarvittaessa konekin ja korvata vaikka pettänyt mäntä.

Bulletissa mäntä on vaihtoharjoituksen myötä alkuperäistä kestävämpi. Ja kuski taitavampi. Tako, ei valu.

Sylinterikin on vaihdettu rautaisesta alumiiniseen. Jäähtyy paremmin Australian takamaiden paahteissa ja maailman aavikoilla. Saavuttaa käyntilämpötilan nopeammin tundrilla.

Moottorista voisi puristaa enemmän tehoja, mutta sitä ei tarvita. Nopeus ei ratkaise. Kestävyys on tärkeämpää kierrettäessä kolmatta kiveä auringosta, jonka ympäri tehtäviä kierroksia ei voi etukäteen tietää.

Juomavettä ja evästä. Passi ja hammasharja. Loput improvisoidaan matkalla.

Kypärä asetetaan rituaalinomaisen hitaasti päähän. Hanskat vedetään tiukasti käteen niin, että nahka hivelee tasaisesti jokaista sormea. Ne taittuvat levolliseen valmiuteen tarttua ohjaustankoon.

Selkäpanssari, olka- ja kyynärsuojat, kuorena toisen maailmansodan amerikkalaiselle taistelulentäjälle suunniteltu nahkarotsi. Vuohta. Hanskojen tapaan ylimääräinen iho kelluu kevyesti vartalolla, hivelee. Haarniskan lempeä halaus.

Selkä suoristuu itsestään. Lihakset ovat entisensä, mutta voimantunne kasvaa. Olo taittuu kaikenlaisesta kohelluksesta keskittyneisyyden tilaan.

Valmis. Mihin vain. Vastaamaan kutsuun maailman. Tai piipahtamaan kulmakapakassa parantamassa sitä.

 

 

 

Ted Simon pakkasi 1973 Triumphinsa ja lähti neljän vuoden reissuun. Reitti kulki 45 maan halki ja noin 100000km matkan. Hänen kiteytyksensä pakkaamisesta ansaitsee tulla huomioiduksi tässä yhteydessä: ”More than once I realized the absurdity of what I was doing. The whole point and beauty of the journey was not knowing what would happen next, but I could not help myself striving to work it all out in advance.” (Simon: Jupiter’s Travels, 1979.) Bulleteillakin on maailmaa kierretty. Ainakin kerran siitä on kirjakin kirjoitettu. Jacqui Furneaux lähti reppureissaamaan Intiaan 1998, osti paikalliseen kulttuuriin sopivasti Enfieldin ja tuli kiertäneeksi maailmaa yhteensä 7 vuotta 20 maassa (Furneaux: Hit the Road Jac!, 2017) .