Bullet ei ole nopea. Sillä kulkiessa ei voi olla kiire.
Matkantekoa hidastaa poikkeuksetta myös taukopaikkojen juttutuokiot. Tiedustellaan vuosimallia ja sen sellaisia, todetaan retroksi ja kysytään aina sama kysymys muodossa tai toisessa: ”onko se aito britti vai niitä intialaisia?”
Valistan, ettei pyöräni ole imitaatio, eikä siksi retro. Ja se on aito intialainen. Käsintehty, kaikki vähän sinnepäin. Rosoinen. Yksilö. Kansanperinteessä roju-enkeli.
Ajatustenvaihto muuttuu uskonnolliseksi rituaaliksi, niin sanotuksi moottorintuijotteluksi. Rasvaista metalliklönttiä tarkastellaan asiaankuuluvalla hartaudella.
Eipä siinä teknisesti ole mitään erityistä ihmettelemistä. Tuli ja koneisto. Palotilassa poltetaan polttoainetta. Se saa männän liikkumaan sylinterissä. Kampi liikkuu ja pyörä pyörii. Tavanomainen nelitahtimoottori, joka toimii nimensä mukaisesti neljässä vaiheessa:
- Imutahdilla mäntä liikkuu alas imien mukanaan polttoaineseoksen. Imuventtiili on auki.
- Puristustahdilla mäntä puristaa seoksen tiiviiksi palotilaan. Venttiilit ovat kiinni.
- Työtahdilla seos sytytetään ja palotapahtuma potkaisee mäntää alas. Venttiilit ovat edelleen kiinni.
- Poistotahdilla mäntä palaa ylös ja palokaasut työntyvät pakoputkeen. Pakoventtiili on auki.
Poltettava seos syntyy kaasuttimessa. Imutahdin alipaine vetää ilmaa, joka matkallaan nappaa bensiiniä mukaansa. Bensiini sumuuntuu samaan tapaan kuin suihkepullon vesi. Kaasukahvan kääntäminen avaa vaijerin välityksellä kaasuttimen luistinta. Mitä enemmän hana on auki, sen enemmän seosta sylinteriin imeytyy ja sen nopeampaa mennään.
Kaikki on yksinkertaista. Välitöntä. Tuossa tapahtuu noin, sitten näin, josta seuraa tätä ja tätä jne. Ilmiö ei kätke salaisuuksia. Kaiken voi todeta omin silmin.
Moottori on kuin pato: luonnonvoima valjastetaan johonkin tarkoitukseen, moottoripyörässä liikkumiseen.
Täysi teho vaatii polttoaineen ja ilman ihanteellisen sekoitussuhteen. Tilanteen voi lukea sytytystulpasta: liian rikkaalla sytytystulppa nokeentuu, liian laihalla se menee vitivalkoiseksi. Ihanne on kahvipavun ruskea. Mikäli tarvetta on, kaasuttimeen kokeillaan eri kokoisia suuttimia. Yritys ja erehdys, suutin kerrallaan.
Moottori ei myöskään hengitä tarkoitetulla tavalla, mikäli venttiilit ovat liian kireät tai väljät. Bulletissa oikea speksi löytyy näppituntumalla: imu- ja pakoventtiilejä avaavien työntötankojen tulee puristustahdin ylimmässä kohdassa olla peukalolla vapaasti pyöritettävissä kuitenkin niin, ettei välystä pystysuunnassa ole.
Säätäminen on taidetta enemmän kuin tiedettä. Käsityötä. Käsin kosketeltavaa. Siis käsitettävää.
Laitetta ylläpidetään. Ajokilometrit ja öljyn väri kertovat oikean hetken vaihtaa öljyt, konetta on voideltava. Moottorin tuottaman voiman takapyörään siirtävän ketjun tulee olla oikealla kireydellä, samoin kaasu-, jarru- ja kytkinvaijerien. Joskus jarrupalat on vaihdettava. Renkaiden ilmanpaineiden on oltava kohdillaan.
Jokaisella käyttäjällä on omanlaisensa käsitys siitä, kuinka eri yksityiskohtien pitää just olla. Käyttäjälle muodostuu henkilökohtainen suhde laitteeseensa, siis tulkinta todellisuudesta.
Sekä kuvaus että normi.
Kaikesta tällaisesta ja teknisistä ratkaisuista vaihdetaan näkemyksiä. Moottorintuijottelu on yhteisöllisyyttä, perinnettä. Polttomoottori on ehkä edistyksen, mutta myös ihmiskunnan öljyriippuvuuden ja monen harmin kuva. Sitä tuijotellessa tähyillään kuitenkin paljon pidemmälle menneisyyteen. Haikeudellakin.
Moottoripyörässä liike syntyy nimittäin liekeistä haarojen välissä. Tunnelissa kaikuva urbaani jyske tuntuu samalta kuin kipinät iltanuotiolla metsässä.
Tulenkäytöstä on löydetty merkkejä 1,5milj vuoden takaa.
Kiirettä siellä ei näy.
Kuvassa Bulletin yksisylinterinen, ilmajäähdytteinen, 500-kuutioinen nelitahti-, työntötanko- ja kuivasumppumoottori kannen yläpuolisin venttiilein. Vasemmalta oikealle: ilmanputsari, kaasutin, sylinterikansi ja sylinteri, pakoputki. Nykyaikaisessa polttomoottorissa polttoaineseos annostellaan kaasuttimen sijaan elektronisella polttoaineensyötöllä – toisinaan kaasuttimen näköiseksi naamioituna. Anturit mittailevat, bitit viuhuvat, tietokone laskee sekoitussuhdetta ja lopulta koneeseen syötetään tarkasti sen tarvitsema bensiinimäärä. Vähemmän hukkaa, vähemmän päästöjä ja enemmän tehoa pienemmällä polttoainemäärällä. Kaikki tavallaan voittavat. Paitsi pyörän ja sen käyttäjän välinen suhde. Se muuttuu abstraktiksi ja virtuaaliseksi, laite mustaksi laatikoksi, jota ei ole tarkoituskaan avata ja ymmärtää. Ilmiö etääntyy.