Moottoripyörä: helpotusta ruuhkiin

”Autossa on aina koppiin suljettuna, ja koska siihen on tottunut, ei tajua että auton ikkunan läpi kaikki minkä näkee on vain televisio-ohjelmaa. Siinä on toimeton tarkkailija, ja kaikki kulkee ohi tylsästi kehyksissä.”

Ollako sivustaseuraaja vai osallinen, subjekti? Jälkimmäinen voidaan nähdä ennakkoehtona sille, että on ylipäätään elossa. Siksi moottoripyörät kiehtovat, nähdäänpä ne myös vapauden symboleina.

Samalla kaupungistuminen on globaali megatrendi. Tämä näkyy Suomessakin, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Helsingin seutu vetää ja alueella liikkuu porukkaa kasvavassa määrin. Etelä tunnetaan myös ruuhka-Suomena.

Ja kun ruuhkista aletaan puhua, niin peräänkuulutetaan ruuhkamaksuja, muistutetaan joukkoliikenteen tärkeydestä, autollakin pitäisi päästä ja kevyen liikenteen eri muodot ovat – hyvä niin – ottaneet aiempaa enemmän jalansijaa. Kukaan ei puhu moottoripyöristä. Minusta pitäisi.

Suomessa rekisterissä olevia moottoripyöriä on noin 280000, joista vain puolet on liikennekäytössä. Se on vähän, kun liikennekäytössä olevat ajoneuvot lasketaan miljoonissa. Ne näyttäytyvät erikoisuuksina. Harrastus. Kesälämpimillä näkee, muuten vähemmän.

Harmi. Sillä moottoripyörät vievät vähemmän tilaa ja yhteen parkkiruutuun mahtuu useampi. Pyörien valmistuksessa kuluu autoja vähemmän luonnonvaroja, minkä jokainen voi painovertailulla todeta. Omani painaa 185kg.

Vaikka paino ei ilmanvastuksen vuoksi samassa suhteessa kulutuksessa näykään, moottoripyörien kulutus on maltillista: siinä missä pienellä perhehybridillä voidaan päästä niinkin vähäiseen kuin viiden litran kulutukseen 100 kilometrillä, niin vastaavasti pienen 125-kuution Monkeyn kulutukseksi ilmoitetaan 1,5L/100km. Ja vaikka Hondan ”piikki” onkin erityistapaus, niin autojenkin keskikulutus on noin 6,5L/100km. Pyörät kyllä pärjäävät vertailussa.

Auton kyydissä harvoin on kuskin lisäksi muita, joten tyypillisessä työmatkaliikenteessä moottoripyörä on oikeastaan kaikilla tavoin autoa parempi. Kylmemmän säänkin voi ottaa varustuksessa huomioon, ainakin kaupunkinopeuksilla siinä missä polkupyöräilyssäkin.

Näin ollen moottoripyörien tulisi olla merkittävämmässä roolissa liikenteen kehittämisessä ja ruuhkien vähentämisessä. Esitän kaksi keinoa asian edistämiseksi:

1. Moottoripyöräparkkien määrän tulisi olla moninkertainen nykyiseen verrattuna. Kuten todettu, yhteen ruutuun mahtuu enemmän tienkäyttäjiä, jolloin he ovat pois parkkipaikkoja etsivien jonoista. Vapautuvaa parkkitilaa voisi käyttää enemmän myös ravintoloiden terasseihin lisäten kaupungin viihtyisyyttä. Nykyiset prätkäparkkiruudut.
2. Kaistojen välissä ajaminen tulisi ryömimisnopeuksilla sallia, siis toisin sanoen lyhentää punaisilla valoilla seisovien jonoa. Olisi kaikkien hyödyksi, myös autoilijoiden. Toki jonossakin moottoripyörä vie vähemmän tilaa.

Auto sulkee akvaarioon, kuljettaa kyllä paikkojen välillä, mutta etäännyttää matkanteosta. Auto on epäpaikka, kuljettamiseen käyttökelpoiset vankkurit, matkustamiseen ei kuitenkaan ratsun veroinen. Moottoripyörä on olemisen tapa, jo reissu Turkuun on seikkailu, työmatkaliikennekin riittää. Osallinen on läsnä ja hänen hetkensä on täydempi, tiiviimpi ja laimentamattomampi.

”Moottoripyörällä kehykset ovat poissa. Kaikkeen on täydellisesti yhteydessä.”

 

 

Lainaukset Robert Pirsigin klassikkokirjasta ”Zen ja moottoripyörän kunnossapito”.